sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

kun poistut, ja vaikka oletkin paskiainen, sydäntä riipii. silloin tällöin ahdistaa niin, että oksettaa. itkettääkin joskus. lohdutat puhelimessa. mua pelottaa enkä oo varma. jos kuoleman jälkeen onkin tyhjyys täynnä kelloja.

eritahtinen tikitys riipisi aivoja. ja jos ne uskaltaa tuhota jää jäljelle vain tyhjyys, ja valo. eikä ikinä saisi unta. ahdistaa. tekisi mieli korjata kellot. ehkä ne olivat vihje. vittu. mua pelottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti