En mä kuollutkaan. Mä pidän hengittämisestä. Oon ollut puoliksi selvin päin. Oon ollut myös onnellinen. Hengittäminen tuntuu vaan niin helvetin hyvältä.

Ihmisen painosta noin seitsemänkymmentä prosenttia on vettä. Mun seitkyt on liikaa. Jos korvaisimme veden viinalla ja lopputulos olisi ikuinen humala. Kestäiskö sydän? Oisko hyvä olla? Mulla ei kännissä ole ikinä. Eikä ees tee mieli viinaa. Alkoton oon ollut jo jonkin aikaa (en kauaa), mutta todellisuutta pakenen muihin aineisiin. Kipulääkkeisiin. Jos ne jotenkin turruttaisi tyhjän olon, vaikka tiedän niiden vain lisäävän sitä, se tekee hyvää.

Enkä se ole minä.

kun poistut, ja vaikka oletkin paskiainen, sydäntä riipii. silloin tällöin ahdistaa niin, että oksettaa. itkettääkin joskus. lohdutat puhelimessa. mua pelottaa enkä oo varma. jos kuoleman jälkeen onkin tyhjyys täynnä kelloja.

eritahtinen tikitys riipisi aivoja. ja jos ne uskaltaa tuhota jää jäljelle vain tyhjyys, ja valo. eikä ikinä saisi unta. ahdistaa. tekisi mieli korjata kellot. ehkä ne olivat vihje. vittu. mua pelottaa

Mua ei pelota. Olen onnellinen. Paljonko tarvitsen? 9 päivää

Kohtalo kutsuu jokaista. Mä tein mun elämäni tärkeimmän päätöksen eilen yöllä. 13 päivää. Mun pitää järjestää mun asiat. Ja tehdä edes tää oikein.

Ja se mulkku pani sitä lammasta
vaik sillä on mut
mut onneks mä en rakasta

Mä hukutan mun surut päihteisiin, mut sen sijaan että ne poistuisi ne lisääntyy. Kierre. Ja lääkkeet täksi päiväksi hommattu.

Hardcore-pornoa Kauniista ja rohkeista. Reissuviinaa. Piti kuolla. Hyvä olla mustelmilla. Liikaa päihteitä.

hukassa. hukkunut. ei mulla muuta.

maailmanvallottaja

subutex

päätökset

lopetus

tunteet

sekaisin kuin seinäkello, vaikka oon ihan hyvä tyyppi

itsetuhoisuus

kädet raadeltu paskaksi

Ja nämä kauniit yöt, jotka tuhlaankaan itkuun
Mikä on syy?
Asia on mahtavaa ja absurdia, siksi ehkä onneton.
Tuskin sen enää on väliä. Ja siksi itken.
Nielen sanat, jotka kuuluisi huutaa. Järkevä hakisi apua. Teen
itsemurhaa. Vaiti ja nielen.
Enhän haluaisi toista riistää lopettamalla epäoikeudenmukaisuuden?
Molemmathan ovat onnellisia. Eivät ole. Silti olen hiljaa
ja nielen, niin kuin kunnon tytön kuuluukin.
Elämä sattuu kuin kuuluukin.
Olen onnellinen

ote päiväkirjasta 09/03-15

mä tuun kuoleen mun omassa kusessa, omassa paskassa
eikä siinä ees oo mitään kaunista
eikä mitään romanttista

Me soitetaan toisillemme, vaikka ne puhelut tappaa. Sä nautit tästä ja mä oon se, joka on sekaisin. Hyvää pahaa. Myrkkyä.

Missä prinsessat viihtyvät? Prinsessat viihtyvät viinakaapilla, lääkerasioissa, oksentamassa, hengityskoneessa. Prinsessat leikkivät hengellään, veitsenterillä, hamppuköydellä, nyrkeillä. Prinsessat ovat silti iloisia, onnellisia, leveillä hymyillä varustettuja.

Jos mä saisin paperin, mä piirtäisin viivan. Sit mä kirjottaisin paska. Sen jälkeen ryttäisin sen paperin. Mun käden syrjä ois lyijyn värinen, koska en osaa pitää kynää oikein.

Tässä teitä tervehtii Prinsessa IV. Olen ihan oikea prinsessa. Sairaalassa ne antaa mulle jopa vaaleanpunaiset vaatteet, ihan niinkuin oikeille prinsessoille kuuluukin.

Pää alaspäin ja o k s e n n a. Maailma on nurinkurinen.