En mä kuollutkaan. Mä pidän hengittämisestä. Oon ollut puoliksi selvin päin. Oon ollut myös onnellinen. Hengittäminen tuntuu vaan niin helvetin hyvältä.

Ihmisen painosta noin seitsemänkymmentä prosenttia on vettä. Mun seitkyt on liikaa. Jos korvaisimme veden viinalla ja lopputulos olisi ikuinen humala. Kestäiskö sydän? Oisko hyvä olla? Mulla ei kännissä ole ikinä. Eikä ees tee mieli viinaa. Alkoton oon ollut jo jonkin aikaa (en kauaa), mutta todellisuutta pakenen muihin aineisiin. Kipulääkkeisiin. Jos ne jotenkin turruttaisi tyhjän olon, vaikka tiedän niiden vain lisäävän sitä, se tekee hyvää.

Enkä se ole minä.

kun poistut, ja vaikka oletkin paskiainen, sydäntä riipii. silloin tällöin ahdistaa niin, että oksettaa. itkettääkin joskus. lohdutat puhelimessa. mua pelottaa enkä oo varma. jos kuoleman jälkeen onkin tyhjyys täynnä kelloja.

eritahtinen tikitys riipisi aivoja. ja jos ne uskaltaa tuhota jää jäljelle vain tyhjyys, ja valo. eikä ikinä saisi unta. ahdistaa. tekisi mieli korjata kellot. ehkä ne olivat vihje. vittu. mua pelottaa

Mua ei pelota. Olen onnellinen. Paljonko tarvitsen? 9 päivää

Kohtalo kutsuu jokaista. Mä tein mun elämäni tärkeimmän päätöksen eilen yöllä. 13 päivää. Mun pitää järjestää mun asiat. Ja tehdä edes tää oikein.

Ja se mulkku pani sitä lammasta
vaik sillä on mut
mut onneks mä en rakasta

Mä hukutan mun surut päihteisiin, mut sen sijaan että ne poistuisi ne lisääntyy. Kierre. Ja lääkkeet täksi päiväksi hommattu.